torstai 27. joulukuuta 2018

Mittoja

Nyt, kun astutuksesta on vasta muutama päivä eikä mitään muutosta tietenkään ole nähtävissä, kävin töissä punnitsemassa Fisun ja mittailin vyötärön, jotta olisi sitten jotain mihin verrata jos Fisu tiinehtyy.

Paino 16,6 kg
Vyötärö 45 cm


Toistaiseksi solakka sivuprofiili




tiistai 25. joulukuuta 2018

Romanssi ohi

Fisun ja Mion romanssi jäi harmittavasti varsin lyhyeksi, sillä astutuksia tapahtui vain yksi. Sunnuntaina (18. juoksupäivä) Fisu ja Mio leikkivät ulkona innokkaasti, mutta Fisu torjui Mion astumisyritykset, eikä mieli ole enää muuttunut sen jälkeen. Huomenna Mio lähtee omaan kotiinsa Ruotsiin.

Kovin luottavainen olo ei ole tämän pentueen onnistumisen suhteen, sillä koko juoksu eteni omituisesti ja tärppipäivät loppuivat kuin seinään. Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin odottaa ja katsoa, johtiko tämä yksi astuminen mihinkään.

Tässä muutama kuva pariskunnasta leikkimässä ulkona








Fisu is now mated with Mio. Fisu's heat was weird, progesteron rised later than expected and heat ended very quickly, so we got only one mating. Now we just need to wait and see if one mating was enough. I'm not having very high hopes of this litter really happening... :(

lauantai 22. joulukuuta 2018

Ensimmäinen astutus

Eilen illalla Fisun kasvattajat palasivat ulkomaan reissulta ja treffattiin illalla. Fisu ja Mio flirttailivat ja Fisu seisoi jo aika hyvin paikoillaan, mutta viime hetkellä kuitenkin väisti Mion hypätessä selkään. Pariskunta lähti kasvattajien matkassa jatkamaan yrityksiään Paippisiin.

Tänään aamulla (17. juoksupäivä) lopulta onnistui, Mio astui Fisun ja olivat nalkissa 14min! Apuja ei tarvittu, pariskunta hoiteli hommat ihan luonnollisesti. Ihanaa ja helpottavaa tietää, että vaikka juoksu eteni nyt aivan eri tahdissa kuin aikaisemmin, niin silti astutus onnistui. Mikäli kaikki menee hyvin, pentuja odotetaan syntyväksi 23.2. tienoilla ja luovutus olisi sitten huhtikuun puolivälissä. Kevätpentuja siis toiveissa <3

perjantai 21. joulukuuta 2018

Muutoksia suunnitelmiin

Otin eilen torstaina aamulla (15. juoksupäivä) Fisusta uuden progenäytteen, jonka tulos saatiin aamupäivällä. Proge oli nyt 3,0 eli LH-piikki oli saavutettu. Siitä alkoi kuumeiset laskutoimitukset, pohdinnat ja vaihtoehtojen selvittely, sillä mulle ja Miollehan oli varattu jo laivamatka takaisin Ruotsiin nyt tulevalle viikonlopulle, lähtö perjantaina ja paluu lauantaina. Mikäli proge nousisi vauhdilla, voisi perjantai ja lauantai olla riittävät astutuspäiviksi. Koska Fisu näytti torstaina iltapäivällä jo huomattavasti suopeammalta Mion haistellessa sen takapuolta, päätimme pitäytyä suunnitelmassa ja koittaa astutusta torstaina illalla useampaan otteeseen ja perjantaina aamulla ja vielä ennen laivan lähtöä.

Mio ja Fisu treffasivat siis eilen Ojangossa aksatreenien jälkeen. Kävimme kävelemässä kenttien valossa ja koirat leikkivät ja Mio haisteli Fisun pyllyä. Mitään oikeita astumisyrityksiä ei kuitenkaan tullut, heti jos Mio vaikutti siirtyvän takapuolen suuntaan hypätäkseen selkään, Fisu väisti ja koitti napsia Mioa. Luovutimme aika pian, ja kävimme vain lenkillä tyttöjen kesken. Illalla kotona päästin Fisun ja Mion vielä uudestaan yhteen, nyt näytti jo hieman paremmalta ja Mio pariin kertaan kokeili hieman nousta selkään, mutta edelleen Fisu kääntyy heti pois ja kertoo hyvin selvästi, että hyväksy astumista. 

Tänään aamulla taas uutta yritystä kotona, hetkellisesti näytti jo lupaavalta, mutta ei edelleenkään onnistunutta astutusta. Mio kävi pariinkin kertaan jo Fisun selässä, mutta juuri kun oli osumassa kohteeseen, Fisu vinkaisi ja kääntyi pois alta. Työpäivän ajan pariskunta oli taas erillään, ja iltapäivällä kokeiltiin jälleen. Edelleen sama tilanne, Fisu ei hyväksy astumista eikä Mio halua astua väkisin. 

Näin ollen jouduttiin sitten kuitenkin muuttamaan suunnitelmia. En voi lähteä palauttamaan urosta, kun ensimmäistäkään astutusta ei olla vielä saatu onnistumaan. Progen perusteella parhaat astuspäivät ovat vielä edessä, joten nyt on vaan pakko antaa parille aikaa ja Mio jää Suomeen toistaiseksi. Se, miten Mioa saadaan palautettua takaisin Ruotsiin, on vielä täysin auki, sillä olen itse töissä ensi viikon ja käytännössä kaikki laivat on buukattu täyteen. Joulun pyhät tekevät tästä ajoituksesta kertakaikkisen surkean, mutta eipä näissä asioissa sille taida mitään mahtaa.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Lämpenee, lämpenee!

Tänään (14. juoksupäivä) oli Fisun ja Mion kolmannet treffit. Treffattiin Talinhuipulla pk-kentän lähistössä, kun halusin samalla nähdä, miten Mio reagoi ampumiseen. Otettiin ampumiset ensin, heitin maahan muutaman namin Miolle ja kun se söi, ammuttiin kaksi laukausta ehkä 20m päästä. Ensimmäiseen laukaukseen Mio reagoi säpsähtämällä ja katsomalla äänen suuntaan. Sitten se kuitenkin jatkoi syömistä, ja kun ammuttiin muutama kerta lisää, niin reaktio pieneni koko ajan. Laukausten jälkeen Mio oli täysin normaali oma itsensä, ei ottanut yhtään painetta.

Treffitkin sujui jo huomattavasti paremmin! Käytiin lenkillä, ja aluksi pidin Mioa hihnassa ja Fisua taas irti. Nyt Fisu tuli kuitenkin itse haastamaan Mioa leikkiin, joten päästin Mionkin irti. Innostuivat juoksentelemaan ja muutamaan otteeseen Fisu antoi Mion jo haistella pyllyään. Mitään astumisyrityksiä ei vielä tullut, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa!

Otin nyt Fisun takaisin kotiin, jotta pystyn paremmin seuraamaan juoksun etenemistä. Pidän pariskunnan eri huoneissa, jotta molemmat saavat olla rauhassa. Otetaan huomenna aamulla uusi proge, ja sen mukaan sitten edetään. Vähitellen alan kuitenkin jo olla toiveikas, ehkä tämä sittenkin onnistuu..?

tiistai 18. joulukuuta 2018

Toka proge ja agilitya Mion kanssa

Eilen illalla Fisu ja Mio treffasivat toistamiseen, ja Fisu teki edelleen hyvin selväksi, että pyllyn suuntaan Miolla ei ole asiaa. Fisu ei ollut pätkääkään kiinnostunut koko sulhosta, ei edes leikkimielessä. Fisu jatkoi siis takaisin äidin luo hoitoon, en halua pitää pariskuntaa samassa asunnossa nyt kun aika on selvästi väärä. 

Tänään aamulla (13. juoksupäivä) kävin ottamassa Fisusta uuden progenäytteen ja vein sen Opaskoirakoulun klinikalle tutkittavaksi. Aamupäivällä valmistui tulos, proge oli vasta 0,8 ng/ml eli ei käytännössä ole noussut yhtään! Ei siis ihme, ettei Fisua sulho vielä kiinnosta. Päätettiin, että tänään ei edes yritetä treffata, on vielä ihan liian aikaista. Näköjään juoksujen välillä voi olla isoja eroja, aiemmissa juoksuissa Fisulla on ollut tärppipäivät juuri näihin aikoihin ja nyt ei olla vielä lähelläkään. 

Koska treffejä ei tänään tullut, niin käytiin sitten treenaamassa Ojangossa. Fisu sai puuhastella vaan jotain ihan hömppäjuttuja mielenvirkistykseksi. Mion kanssa kokeilin ensin leikkiä kentällä, ja sitten tehtiin vähän aksaa! Leluksi kelpasi hyvin Fisun kehu-lelu, sitä Mio tykkäsi saalistaa, noutaa ja taistella siitä. Kokeilin sitten ihan yksittäistä 40cm hyppyä, ja siitähän Mio innostuikin! Alusta asti piti hyvin vauhtia päällä, palkkautui hyvin lelulla, juoksi kuolleellekin lelulle eikä pudottanut rimaa kertaakaan. Kokeiltiin myös namipalkalla madallettua A-estettä, ja sitäkin Mio meni ihan tosi kivalla asenteella, ja lähti myös itsenäisesti tarjoamaankin sen kiipeämistä. Koko "treenin" ajan Mio keskittyi 100% tekemiseen, ei huomannut muita kentän ohi käveleviä koiria, ihmisiä tai naapurikentältä tulevia juoksuisen Fisun hajuja. Se palauttaa lelua luonnostaan (!!!!!!) ihmiselle ja teki koko treenin täysin äänettömästi.

Kotona Mio on helppo ja huomaamaton. Yöt se nukkuu sängyssä Fisun paikalla, päivisin se on ollut mulla nyt töissä mukana. Lenkeillä se menee pääosin vapaana, ja toimii pitkälti samalla tavalla kuin Fisu. Se ei jahtaa mitään luonnon eläimiä, ei mene vastaantulevien koirien tai ihmisten luo ja pitää itse huolen, että pysyy näköetäisyydellä.


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kylmää kyytiä treffeillä

Tänään aamulla rantauduttiin Mion kanssa Suomeen. Loppuosa laivamatkasta meni hienosti, käytiin ilta- ja aamulenkillä kannella, jossa Mio suostui jopa tekemään pissat koiranvessaksi tarkoitettuun hiekkalaatikkoon! Fisu ei kyllä suostuisi ikimaailmassa... Koko yön Mio nukkui rauhassa sängyn jalkopäässä :)

Helsingin päässä pysähdyttiin ensin lyhyelle lenkille, jotta Mio pääsi tekemään tarpeensa. Sitten mentiin hetkeksi meille kotiin kahdestaan Mion kanssa, Fisu ja Step ovat vielä hoidossa äitini luona. En tiedä, onko Mio ollut aiemmin kerrostalossa, mutta nyt ainakin marssi epäröimättä sisään, hississä haisteli naapurin koirien tuoksuja ja kotona tutkittuaan asunnon parkkeerasi tyttöjen lelulaatikolle.

Päivällä käytiin sitten Viikin pelloilla ekoilla oikeilla treffeillä lenkin merkeissä. Fisulla on nyt meneillään 11. juoksupäivä. Pidin Mion alkuun hihnassa ja päästin Fisun irti, jotta se saisi itse ottaa kontaktia Mioon halutessaan. Muutaman kerran Fisu kävi pyörimässä lähellä ja näytti siltä, että tekisi mieli leikkiä, niin päästin Mion irti. Mio oli tosi kiinnostunut, kovasti yritti haistella Fisun pyllyä ja kutsua leikkiin, mutta Fisu ei lämmennyt lainkaan. Pyllyn haistelusta kääntyi heti pois murahduksen kera, eikä oikein lähtenyt leikkimäänkään, lähinnä juoksi sen verran että sai innokkaan sulhon häädettyä kauemmas. Ei siis puhettakaan, että olisi vielä sopiva aika astutukselle. Myöskään kiiman ulkoiset merkit eivät viittaa siihen, että tärppipäivät olisivat käsillä. Juoksuvuoto on edelleen tummaa, eikä Fisu käännä häntää housuja puettaessa. Koitetaan treffata huomenna illalla uudestaan.

Ensitreffit alttarilla - tai sitten ei :D



Mio on kyllä toistaiseksi osoittautunut erittäin hyväksi valinnaksi Fisulle! Olen aivan myyty, se on todella miellyttävä ja helppo koira, järkevä ja tasapainoinen, leikkisä, avoin, rohkea ja vielä komeakin <3





lauantai 15. joulukuuta 2018

Sulhoa hakemassa

Koska Fisun tärppipäivät oletettavasti osuvat ensi viikolle, enkä itse pysty töiden vuoksi matkustamaan arkena Ruotsiin eikä myöskään Fisun kasvattajat pääse lähtemään astutusmatkalle, saimme sovittua Mion omistajan kanssa niin päin, että Mio tulee Suomeen. Fisun proge näytti torstaina niin alhaista lukemaa, että jätin Fisun äidille hoitoon ja lähdin noutamaan Mioa yksin. Siinä missä muut jouluristeilyturistit raahautuvat päivä Tukholmassa-risteilyllä laivasta Burger Kingiin ja takaisin laivaan, hurautin itse autolla Möklintaan ja nappasin Mion kyytiin. Mio hyppäsi autooni hetkeäkään epäröimättä, ja lähdettiin saman tien paluumatkalle. Tukholmassa käytiin Mion kanssa noin puolen tunnin lenkillä ennen laivaan nousua Årstassa - samassa paikassa jossa lenkkeiltiin aika tarkalleen kaksi viikkoa sitten Fisun kanssa samoissa merkeissä.

Laivalla Mio käveli autokannella, hississä, portaikoissa ja hyttikäytävillä niin kuin olisi ikänsä reissannut laivassa, ei ihmetellyt tai pelännyt mitään ja oli kaikin puolin erittäin helppo ja järkevä. Hytissä kuunteli hetken pää kallellaan ulkoa käytävästä kuuluvia ääniä, ja rauhottui sitten nukkumaan. Mitkään äänet, laivan tärinä tai kuulutukset eivät kiinnostaneet tippaakaan.


Mio ensimmäistä kertaa laivalla, noin 10min laivan lähdön jälkeen



Myöhemmin illalla käytiin ihmettelemässä laivan menoa tax freen ja ravintoloiden edessä. Vilkkaassa aulassa, jonka reunalla oli pelikoneita, kahvila, tax freen oviaukko, infotiski ja hirveästi ihmisiä koko ajan, maaseudun rauhassa asuva Mio oli aluksi todella hämmästynyt. Sen pää pyöri joka suuntaan kuin hyrrä ja ilme oli kuin Liisalla ihmemaassa, kun sen ympärillä oli niin paljon kaikkea uutta ja outoa. Aulan katossa oli iso peili, ja Mio huomasi myös oman peilikuvansa katossa ihmetellen kovasti sitäkin. Istuskeltiin hetki aulassa ihan vain katselemassa, ja muutama asia tuli hyvin nopeasti selväksi. Mio on ehdottoman sosiaalinen, se rakastaa kaikkia ihmisiä ikään ja kokoon katsomatta. Useat ihmiset (suurin osa enemmän tai vähemmän humalassa) tulivat Mioa katsomaan ja rapsuttelemaan, ja kaikille se oli hyvin ystävällinen ja aidosti ilahtunut saamastaan huomiosta. Terävyyttä Mion luonteessa ei vaikuta olevan tippaakaan. Vaikka Mio näki todella monta uutta ja omituista, epäilyttävää asiaa, se ei reagoinut mihinkään terävästi. Myöskään minkäänlaista ääniarkuutta siinä ei vaikuta olevan, ja se suorastaan yritti kiskoa baariin, jossa oli kova meteli ja livemusiikkia eikä mikään muukaan yllättävä ääni hätkäyttänyt tippaakaan. Kaikilla laivassa olevilla alustoilla (kokolattiamatto, autokannen teräslattia, hissit, portaat, liukas puulattia, liukas laattalattia) Mio liikkui täysin rennosti. Hetken aulassa istuskeltuaan ja katseltuaan Mio rauhottui maahan makoilemaan, joten ei voi kuin ihailla tuon koiran hermorakennetta.

Mio hämmästelee laivan menoa

Hetkeä myöhemmin

Jägermaister-clubi olisi kiinnostanut kovasti nuorta herraa :D

Toivottavasti laivamatka sujuu yhtä hienosti loppuun asti :) Huomenna on tarkoitus päivällä treffata Fisun kanssa lenkin merkeissä. Astutusta ajatellen on todennäköisesti vielä liian aikaista, mutta saapahan pariskunta tutustua toisiinsa. Mion on tarkoitus olla meillä ensi viikon perjantaihin asti, joten ensi viikolla sekä Fisu että Mio ovat tavattavissa Helsingissä. Mikäli jotakuta kiinnostaa Mion treffaaminen, ottakaa yhteyttä sähköpostitse tai facebookin kautta.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Eka proge

Eilen (8. juoksupäivä) käytiin Fisun kanssa ekassa progestestissä ja otin Fisulle samalla herpesrokotteen varmuuden vuoksi. Progearvo oli vasta 0,7 ng/ml eli ei ole lähtenyt vielä nousuun ja tärppipäiviin on siis vielä aikaa. Myöskään ulkoiset kiiman merkit eivät vielä viittaa siihen, että astutusaika olisi lähellä, sillä juoksuvuoto on veristä ja tummaa, eikä Fisu housuja puettaessa käännä vielä häntää. Aiemmissa juoksuissa Fisulla on ollut hyvin selkeät kiimaoireet ja tärppipäivät ovat olleet noin 11.-14. päivinä juoksun alusta. Toivottavasti näin on nytkin.

Kiltti ja rauhallinen potilas eläinlääkärissä :) 

lauantai 8. joulukuuta 2018

Juoksu alkoi!

Fisun juoksu alkoi itsenäisyyspäivänä eli 6.12., myöhään illalla huomasin ensimmäiset veritipat. Väliä edelliseen juoksuun tuli melkein päivälleen 9kk.


Nyt on astutusta varten laivamatkat varattu, eka proge käydään ottamassa joskus ensi viikolla. Hui miten jännää! Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan :)

Mion poika Dopi oli käynyt alkuviikosta luustokuvissa: lonkat A/A, kyynärpäät 0/0, olkapäät terveet. Huippua!

maanantai 3. joulukuuta 2018

Ekat treffit ja PM-kisat

Viime viikonloppu kului Fisun kanssa tien päällä, kun keskiviikkona illalla starttasimme Turun satamasta kohti Ruotsia ja tokon PM-kisoja. Fisu on matkustanut laivalla viimeksi 5kk ikäisenä, mutta matkustaminen sujui kuin vanhalta tekijältä ja Fisu oli laivalla kuin kotonaan.

Torstaina matkalla PM-kisapaikalle Värnamoon teimme pienen ylimääräisen lenkin, ja kävimme tapaamassa Fisun tulevaa sulhasta Mioa, ja Mion omistajaa Alexia. Tapasimme samalla reissulla muitakin sukulaisia, paikalla oli nimittäin Mion lisäksi Mion emä Lass, tytär Git, täti Tikka, serkku Hippu, puolisisko Cass ja Cassin poika Raven. Kävimme koko lauman kanssa lenkillä, treenasimme lyhyet sessiot paimennusta ja istuskelimme tuvassa juomassa teetä.

Mio oli juuri sitä mitä olin toivonutkin. Sosiaalinen ja avoin, ystävällinen mutta ei kuitenkaan mielistelevä muille koirille ja ihmisille. Laumassa, jossa oli vieraita uroksia ja juoksuisia narttuja, Mio kulki täysin ongelmitta vapaana, sillä ei ollut mitään tarvetta pullistella tai uhkailla kenellekään. Se oli toki kiinnostunut nartuista, mutta sillä pysyi kuitenkin hyvin pää kasassa, se pystyi lenkkeilemään narttujen kanssa vapaana eikä se vinkunut tai kiihkoillut narttujen perään. Sisällä Mio oli rauhallinen, kävi rapsuteltavana ja sitten asettui aloilleen makoilemaan pöydän alle. Kaikin puolin rento, hyvähermoinen ja omilla jaloillaan seisova koira.

Paimennustreeneissä Mio oli hieno, se on erittäin nopea ja intensiivinen, ei lainkaan jumittava silmäkoira vaan liikkuva ja liukas. Se kuuntelee ja tottelee käskyjä, mutta sillä on myös oma vahva tahto. Myös Mion emä Lass teki erittäin suuren vaikutuksen, se oli ikäänsä nähden erittäin hyvässä kunnossa, liikkui todella kauniisti ja paimennuksessa se on todella tyylikäs ja intensiivinen koira. Mion vuoden ikäinen tytär Git oli myös miellyttävä koira, hieman nöyremmän ja kiltimmän oloinen kuin isänsä, mutta syttynyt lampaille ja vaikutti kuuliaiselta ja helposti koulutettavalta.

Rakenteeltaan Mio oli tosi kaunis. Se on sopusuhtainen, hyvin kulmautunut, kevyt mutta ei hontelo uros. Korkeudeksi arvioisin ehkä 52cm, hieman Fisua korkeampi ja pitkäselkäisempi. Mio liikkui kauniisti ja ketterästi. Turkki Miolla oli sopiva ja nätti, lyhyehkö pitkäkarva ja laadultaan aika karkea, täysin suora. Ainoa "miinus" oli takakannukset, niistä en itse oikein tykkää.

Pariskunta ensitreffeillä :)

Mion luota suuntasimme kisapaikalle Värnamoon. Torstaina ja perjantaina pääsimme treenaamaan kisapaikalla, ja lauantaina ja sunnuntaina oli itse kisat. Tarkemman selostuksen kisareissusta kirjoitan Fisun treeniblogiin, mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Fisun suoritukseen. Fisu teki hyvin oman tasoisensa suorituksen molempina päivinä, ainoina liikevirheinä tunnarissa oman kapulan ylitys kertaalleen ja seuraamisessa yksi perusasento jäi tekemättä. Fisun suoritus herätti ihastusta myös tuomareissa, ja pistein 277,25 Fisu lunasti itselleen toistamiseen tokon Pohjoismaiden Mestaruuden sekä 1-tuloksen myötä uudet valionarvot: SE ja POHJ TVA!!!

Kisapaikalla treffasimme myös Fisun sukua, nimittäin Fisun isän omistaja Bettan koirineen tuli sunnuntaina katsomaan kisoja! Oli aivan ihanaa tavata uudestaan Fisun isä Zot, olen nähnyt isä-koiran viimeksi neljä vuotta sitten. Zot oli juuri sellainen kun muistin - erittäin ystävällinen ja järkevä uros, jolla ei ole mitään pahaa sanottavaa kenellekään. Bettanilla oli mukana myös hänen nuorempi koiransa, Mion poika Åke. Myös Åke vaikutti isänsä tapaan mukavalta koiralta, se oli avoin, hyväntahtoinen ja energinen nuorukainen jolla oli pitkät jalat ja kovasti vauhtia kaikkiin ilmansuuntiin.

Fisun perhe: Roima, Zot, Fisu
Fisu on selkeästi uranainen, sillä se on pidätellyt nyt juoksuaan niin, että saimme keskittyä kaikessa rauhassa kisaamiseen PM-kisoissa. Hyvä niin, koska kisajärjestäjillä oli tiukka linja - juoksunartut eivät saaneet edes tulla kisapaikalle ennen sunnuntai-iltapäivää, ja olivat siten varsin eriarvoisessa asemassa muihin nähden. Edelleen siis odotellaan vielä juoksun alkua, toivottavasti alkaisi jo pian :)

Short version in english: Fisu competed in obedience Nordic Championships last weekend in Sweden, and while we were already in Sweden, we decided to meet Mio at the same time. Mio was everything I had hoped for - a very friendly, social and easygoing male. Mio is keen with sheep, he uses eye but is not sticky and he is fast and agile while moving.

In the competition ring Fisu was happy and keen - like she always is - and she did a nice result with 277,25 points in FCI class 3 winning individual competetion. With this first prize she became also Swedish and Nordic Obedience Champion.