Sulhoa hakemassa

Koska Fisun tärppipäivät oletettavasti osuvat ensi viikolle, enkä itse pysty töiden vuoksi matkustamaan arkena Ruotsiin eikä myöskään Fisun kasvattajat pääse lähtemään astutusmatkalle, saimme sovittua Mion omistajan kanssa niin päin, että Mio tulee Suomeen. Fisun proge näytti torstaina niin alhaista lukemaa, että jätin Fisun äidille hoitoon ja lähdin noutamaan Mioa yksin. Siinä missä muut jouluristeilyturistit raahautuvat päivä Tukholmassa-risteilyllä laivasta Burger Kingiin ja takaisin laivaan, hurautin itse autolla Möklintaan ja nappasin Mion kyytiin. Mio hyppäsi autooni hetkeäkään epäröimättä, ja lähdettiin saman tien paluumatkalle. Tukholmassa käytiin Mion kanssa noin puolen tunnin lenkillä ennen laivaan nousua Årstassa - samassa paikassa jossa lenkkeiltiin aika tarkalleen kaksi viikkoa sitten Fisun kanssa samoissa merkeissä.

Laivalla Mio käveli autokannella, hississä, portaikoissa ja hyttikäytävillä niin kuin olisi ikänsä reissannut laivassa, ei ihmetellyt tai pelännyt mitään ja oli kaikin puolin erittäin helppo ja järkevä. Hytissä kuunteli hetken pää kallellaan ulkoa käytävästä kuuluvia ääniä, ja rauhottui sitten nukkumaan. Mitkään äänet, laivan tärinä tai kuulutukset eivät kiinnostaneet tippaakaan.

Mio ensimmäistä kertaa laivalla, noin 10min laivan lähdön jälkeen

Myöhemmin illalla käytiin ihmettelemässä laivan menoa tax freen ja ravintoloiden edessä. Vilkkaassa aulassa, jonka reunalla oli pelikoneita, kahvila, tax freen oviaukko, infotiski ja hirveästi ihmisiä koko ajan, maaseudun rauhassa asuva Mio oli aluksi todella hämmästynyt. Sen pää pyöri joka suuntaan kuin hyrrä ja ilme oli kuin Liisalla ihmemaassa, kun sen ympärillä oli niin paljon kaikkea uutta ja outoa. Aulan katossa oli iso peili, ja Mio huomasi myös oman peilikuvansa katossa ihmetellen kovasti sitäkin. Istuskeltiin hetki aulassa ihan vain katselemassa, ja muutama asia tuli hyvin nopeasti selväksi. Mio on ehdottoman sosiaalinen, se rakastaa kaikkia ihmisiä ikään ja kokoon katsomatta. Useat ihmiset (suurin osa enemmän tai vähemmän humalassa) tulivat Mioa katsomaan ja rapsuttelemaan, ja kaikille se oli hyvin ystävällinen ja aidosti ilahtunut saamastaan huomiosta. Terävyyttä Mion luonteessa ei vaikuta olevan tippaakaan. Vaikka Mio näki todella monta uutta ja omituista, epäilyttävää asiaa, se ei reagoinut mihinkään terävästi. Myöskään minkäänlaista ääniarkuutta siinä ei vaikuta olevan, ja se suorastaan yritti kiskoa baariin, jossa oli kova meteli ja livemusiikkia eikä mikään muukaan yllättävä ääni hätkäyttänyt tippaakaan. Kaikilla laivassa olevilla alustoilla (kokolattiamatto, autokannen teräslattia, hissit, portaat, liukas puulattia, liukas laattalattia) Mio liikkui täysin rennosti. Hetken aulassa istuskeltuaan ja katseltuaan Mio rauhottui maahan makoilemaan, joten ei voi kuin ihailla tuon koiran hermorakennetta.

Mio hämmästelee laivan menoa

Hetkeä myöhemmin

Jägermaister-clubi olisi kiinnostanut kovasti nuorta herraa :D

Toivottavasti laivamatka sujuu yhtä hienosti loppuun asti :) Huomenna on tarkoitus päivällä treffata Fisun kanssa lenkin merkeissä. Astutusta ajatellen on todennäköisesti vielä liian aikaista, mutta saapahan pariskunta tutustua toisiinsa. Mion on tarkoitus olla meillä ensi viikon perjantaihin asti, joten ensi viikolla sekä Fisu että Mio ovat tavattavissa Helsingissä. Mikäli jotakuta kiinnostaa Mion treffaaminen, ottakaa yhteyttä sähköpostitse tai facebookin kautta.