perjantai 1. maaliskuuta 2019

Ensimmäinen viikko takana!

Pikkukalat täyttivät tänään viikon. Pikkuhiljaa alan jo uskoa, että kaikki pennut ovat elinvoimaisia, aikovat jäädä henkiin ja kasvaa isoiksi. Eilen tosin ehdin huolestua pikkuisesta Monnista, jolla oli eilisen aikana noussut paino selvästi vähemmän kuin muilla, vain 12 grammaa. Ehkäpä se vaan oli nukkunut jonkun ruokailun ohi tai jäänyt isompien korstojen jalkoihin tissillä, koska tänään se puolestaan oli ottanut muita kiinni ja painoa tullut vuorokaudessa 77 grammaa lisää.

Painot viikon iässä

Siika 800g
Lohi 825g
Ahven 740g
Monni 597g
Rausku 770g

Fisulta tulee maitoa nyt jo vähän turhankin runsaasti pentumäärään nähden. Eilen illalla huomasin, että sen toinen takanisä on turvoksissa ja punoittava, ja nisässä oli noin 2cm kokoinen kivikova patti. Nisätulehdukselta siis vaikuttaa :( Koska yleisvointi Fisulla oli kuitenkin ihan normaali, sillä ei ollut kuumetta, eikä se mitenkään suuremmin aristanut tissin tunnustelua, niin päätin kokeilla ensin kotikonstein. Olen nyt puhdistellut nisää Betadine-liuoksella, hautonut sitä muutaman tunnin välein lämpimään veteen kostutetulla pumpulilapulla ja "pakottanut" pennut tyhjentämään sitä tiheästi. Tänään nisä onkin jo hiukan parempi kuin eilen, patti ei ole enää yhtä kova ja punoittava. Toivottavasti paranee kotihoidolla, en millään haluaisi aloittaa antibioottikuuria Fisulle, eikä tulehduskipulääkekään ole hyväksi pentujen munuaisille.

Kipeä tissi tänään. Eilen oli kyllä selvästi pahemman näköinen

Fisun ripuli loppui keskiviikkona, mutta nyt puolestaan pennuilla on ollut nyt mahat löysällä. Taitavat olla sellaisia suursyömäreitä, että kaikki maito ei ehdi sulamaan. Pentujen kasvuun tai yleisvointiin ripuli ei ole vaikuttanut, mutta pentulaatikko likaantuu kyllä melkoista vauhtia.

Leikkasin tänään ensimmäistä kertaa pentujen kynnet. Siika ja Lohi nukahtivat melkein saman tien eivätkä edes huomanneet kynsien leikkuuta, Monni rimpuili hiukan mutta rauhottui kuitenkin lopulta, Ahven ja Rausku rimpuilivat eniten. Rauskun jouduin kertaalleen laittamaan takaisin tissille rauhoittumaan, kun sylissä pysyminen meni ihan tappeluksi. Rauskun kunniaksi tosin on kerrottava, että se oli ainoa, joka oli kunnolla hereillä kun aloin leikkaamaan kynsiä, muut kaappasin manikyyriin suoraan unilta.

Lohi ennen manikyyriä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti